Tanaan oli ohjelmassa Cape pointin matka ja ihana matka olikin. Lahdettiin reissuun joskus 08:30 aikaan ja ajeltiin ensin pitkin kapkaupunkia Hout Bayn satama missa oli mahdollisuus lahtea veneajelulle. Tyylilleni uskollisesti valitsin kuitenkin pysya satamassa ja shoppailla *nauraa* Nyt ehka viimeinkin loyty Maaritillekin jotain tuotavaa, kun en oo keksinyt mitaan fiksua aiemmin. Ajeltiin myos  Chapman's Peakin lapi ja ihasteltiin ihan mahtavia rantoja ja maisemia.

Hout Bayn satamasta lahdettiin huristelemaan kohti hyvantoivon niemea, mutta matkalla oli kuitenkin ehka se mun eniten odottava pysahdys Simon's Townissa Boulders Beachilla katsomaan pingviineja :) JEIIIII, siella ne kaverit kaiveli kuoppia, nokki toisiaan, ponotti, lyllersi eteenpain ja loikoili pitkin ja poikin =D Kovin huoletonta pingviinin elamaa, tahdon samanlaisen *nauraa*

Lopulta saavuttiin Hyvan toivon niemelle ja kun paastiin portista sisaan, niin meita ootti yllari ja kaivettiin fillarit esiin *nauraa* ei sattunut ihan fillarikengat matkaan, mutta hyvin se puolen tunnin matka taittui ottaen huomioon, etta kuvasin videokameralla melkein koko matkan =D Ihan siistia oli vahan jumpatakin, eika vaan istua autossa ja tuijotella. Fillarimatkan jalkeen pysahdyttiin Buffelsfontein visitor centeriin nauttimaan piknikkia ja pompattiin takaisin autoon.

Viimeisena, muttei todellakaan vahaisempana oli sitten hyvan toivon niemen karki ja toki napsittiin kuvia oikein urakalla sen kyltin kera =D Tehtiin pikku vaellus sitten viela autolle, mua tosin kaiversi melkein koko nousun ajan tikku mika on tehnyt leirin mun jalkapohjaan, eika ymmarra sielta poistua vaikka oon jo nelja paivaa antanut sille aikaa pakata kamat. Tanaan siirryn jareampiin toimiin ja tikku saa lahtopassit :)

Paluumatkalla, edelleen kuitenkin hyvan toivon niemen puolella nahtiin strutseja. Tiesitteko muuten, etta mustat strutsit on poikia ja vaaleat tyttoja :) Nahtiin myos paviaaneja. Voi miten suloisia ne oli kun ne pienet vauvat hyppi puussa ja soi hedelmia. Voisinko tuoda yhden kotiin? Aiti varmaan mielellaan ottaa senkin hoitoon kun seuraavan kerran saan paahani lahtea reissaamaan merta pidemmalle =D Tosin noi paviaanit ei oo kauheen toivottuja elaimia kotihuudeilla, silla ne pistaa mestan kuin mestan matalaksi etsiessaan ruokaa. Luettiin muutamia artikkeleita autoissa mitka kerto just paviaanien tekemista tihutoista... Kuinka niin suloinen elikko voi olla ilkea? Niilla muuten ainakin yhdella, minka nain lahempaa, oli punainen peppu ;D Cool!

Kaytiin palattuamme kampille syomassa tossa ihan kulman takana ja oli kylla ihan mielettoman hyvaa kalaa mita soin vihannesten kera. Satuin loytamaan myos kaksi, luultavasti mausteeksi tarkoitettua hiusta mun evaasta ja en ollu uskoa kuulemaani kun tarjoilija kerto, etta ruoka on ilmainen, kun kysyin saanko karvoista jonkun pienen hyvityksen. Suomessa olis saanut kahvin ja sita itseasissa olin vahan odottanutkin. Naa muuten harrastaa sita, etta laittaa tipin jo valmiiksi laskuun, melko epareilua, koska jos ei pida ruuastaan, niin joutuu silti maksamaan 14% tippia... Pidan enemman siita tyylista, etta saan itse paattaa summan, silla ollaan kuitenkin ihan reilusti aina laitettua tippia maksun mukaan.

Nyt taidan lahtee oikomaan hetkeksi, sit alan pakkaamaan ja huomenna siirrytaan Longstreet Packpackersien paikkaan yopymaan pariksi yoksi.

Palaillaan taas, huomenna luvassa Robben Island :)

<3 Kirsi

 

Voi jee, viimeinkin se paiva koitti, etta paastiin lahtemaan LOMALLE :) On tata odotettukin kaiken tyon ja kiireen keskella!

Lahdettiin eilen maanantaina puol seiskan aikaan taksilla lentokentalle ja lennettiin Mangon koneella kapkaupunkiin. Lento oli jotakuinkin 2h ja meita vastaan tuli Big Blue Backpackers paikan lahettama kuski ja toi meidat hotellille. Hotelli tai mika taa nyt on, on aivan mahtava. Niin kodikas ja henkilokunta on niin mukavaa ja rentoa. Meidan huone on sellainen yksio varustettuna kylpparilla, yksi tuplavuode jonka tytot jakaa keskenaan ja mulla on kerrossangyn alakerta. Ylapeti ei oikein houkutellu ketaan [utoamisvaaran takia *nauraa*

Ystavallinen respan tytto sano meille heti ku tultiin, etta jos meinataan kauda poytavuorilla, niin sinne kannattaa lahtea heti, koska seuraaville paiville on luvattu pilvista ja pilven ylapuolelta on yllattain varsin hankala nahda maahan sen lapi. Nainpa sit vaihdettiin hellevaatteet niskaan, pakattiin reput ja kaupan kautta lahdettiin taksilla kohti vuoria. Noustiin sellaisella kopperoisella vaijeria pitkin vuoren paalle ja maisemat oli jalleen aivan huikeat. Kierreltiin ja kaarreltiin ympariinsa vuoren paalla varmaan melkein nelisen tuntia ennen ku tultiin takas maan kamaralle. Vuoren paalla olevasta kahvilasta loysin paivan pelastuksen, Halvan lakritsia :) Voi miten ikava tulikaan suomalaista lakua ja salmiakkia siina samalla! Kun istuttiin vuorella terassilla ja nautiskeltiin yhdet sidukat, niin royhkea lintu kehtas tulla hakemaan suolatikun suoraan mun sormista kun olin sita onnellisesti pahaa aavistamattomana laittamassa OMAAN suuhuni *nauraa*

Vuorimatkailun jalkeen kaytiin taas hotellilla ja lahdettiin metsastamaan jotain sapuskaa. Paadyttiin Japanilaiseen mestaan kun Henna halus maistaa sushia. Itse tyydyin turvallisesti kiinalaiseen hapanimelakanaan. Maistoin tosin pienen palan hennan sushileivosta ja ihan hyvaa se oli, mut ei mun juttu kuitenkaan. Ihme muuten ettei oo viela masu ollut sen ihmeemmin pipi, vaikka oon syony kylla ihan kaikkea toriruuasta sushiin.

Tanaan tiistaina herattiin puol kasi aamupalalle ja sit suunnistettiin Waterfrontiin varaamaan meidan matka Robben Islandille ja Cape Pointiin. Robben Island siirty torstaille, mutta oon onnellinen etta yleensakin saatiin se matka koska se on usein buukattu tayteen. Huomenna olis taysi paiva Cape Pointissa, kaydaan katselemassa toivottavasti pingviineja, hyvan toivon niemi ja mitahan kaikkea se matka sisaltikaan. Vahan eri maisemia ja nahtavyyksia on taalla kuin suomen turistimatkoilla. Melkeinpa sama millainen keli on ja mita nakee, niin kaikki on mahtavaa kun on uutta ja erilaista kotimaisemiin verraatuna. Kelit on suosinu meita hyvin, eilen oli luultavasti jotain 35'c ja tanaan 30'c. Tallekin paivalle oli luvattu puolipilvista, mut ennen puolta paivaa paisto jo taivaan taydelta arska ja oli kovin kuuma :)

Tanaan Woterfrontissa keskityttiin shoppailuun ja saattoi tarttua muutama tuliainenkin mukaan :) Itelleni en oikeastaan ostanu mitaan pienta matkamuistoa kummempaa, mut kummasti sita rahaa paloi taas melkein huntti. Ei muuten ole kallista asua tassa backpacker paikassa, 3 yota ja hinta per naama oli n. 50e. Seuraava paikka on viela halvempi, 2 yota longstreetilla, joka on ihan keskustassa, maksaa muistaakseni vahan yli 20e per naama. Matkailukaan ei oo niin kamalan kallista, poytavuoret oli 16e, Roppen island muistaakseni saman 16e ja paivan matka cape pointiin on noin 50e ja se sisaltaa lounaankin. Jotenkin taalla kuitenkin on alkanut ajattelemaan randit euroina, vaikka 1e on noin 10 randia. Toisaalta ei oo ollenkaan huono juttu jos ajattelen randit euroiksi niin en koe niin suurta houkutusta niihin halpoihinkaan turhuuksiin. Enaa ei nimittain mahdu matkalaukkuun juurikaan mitaan ylimaaraista ja osa tuliaisistakin on viela ostamatta. Punnitsin mun matkalaukun Durbanin kentalla ku tultiin tanne, niin se paino jo 15kg, eika siella ollu ku vaatteet ja yleista tavaraa. Saa nahda miten saan kaikki tuliaiset edes mahtumaan laukkuun *nauraa* Kenen tuliaiset jatetaan durbanin kentalle? :)

Nyt aattelin menna ottaan lampiman suihkun ja illalla sit ajoissa unosille, niin huomenna jaksaa tallustaa koko pitkan paivan nahtavyyksia lapi :) En malta odottaa huomista paivaa! Enka halua palata enaa durbaniin kaiken tan luksuksen jalkeen... onko pakko palata, eihan ole? Kotiin oon kylla tulossa enemman kuin mielellani, eika enaa ookaan ku 3 viikkoa niin istun koneessa maaranpaana KOTI :)

<3 Kirsi

 

Hoplaa! Tänään onkin ollut mielenkiintoinen päivä =)

Aamulla kun lähdettiin töihin, niin oli jo melko synkän näköistä ja vettä tihutteli hieman. Joskus kahdeksan aikaan vettä alkoi tulemaan kriisikeskuksen ikkunoiden välistä sisälle odotushuoneeseen ja roiskui ikkunalaudan kautta lattialle kaaressa… Muistin sit, että meidän olohuoneessa, eli mun makuuhuoneessahan on tosiaan yksi ikkuna rikki ja auki 10cm. Lähdin kipittämään kotiin ja onnekseni sain huomata, että tuulee talon toiselta puolelta, eikä vettä oo tullut sisään. Tarkastin samalla tyttöjen makuuhuoneen mikä oli tuulen puolella, mutta vielä silloin ei ollut mitään muuta kuin pölyä lentänyt ikkunoiden listoilta sängylle, eikä vettä valunut missään.

 

Päästiin 13:45 töistä ja oltiin niin tyytyväisiä siihen, että tänään oli meidän viimeinen harjoittelupäivä ja nyt alkoi LOMA =) Riemu loppui melko lyhyeen kun tultiin asuntolaan. Ensimmäisen kerroksen läpikulkukäytävästä oli kaatunut tuulen takia yksi tiiliseinä ja yksi lasinen seinä. Kun menin kattoon sotkua vähän lähempää, niin yksi työmiehistä nauro mulle, että tää talo rapistuu pikkuhiljaa kasaan. Kerroin sille miehelle, että itsehän olen onneksi niinkin matalalla kuin 16 kerroksessa, niin se setä toivotti mulle onnea *nauraa* Onnea tässä kyllä tarvitaankin… Sanoinkin jo tytöille, että jos tänne hurrikaani iskee, niin pakkaan laukkuni ja meen pihalle istumaan, koska siellä luultavasti oon paremmassa turvassa kuin asunnossani.

 

Lisäksi meidän asunnossa tyttöjen makkarin ikkunoiden välistä tuli vedet sisään niin, että sängyt oli märät, kaikki ikkunalla olevat paperit ja kirjat oli läpimärkiä ja oikeestaan kaikki mikä oli ikkunoiden läheisyydessä oli läpimärkää. Koitin käydä respasta pyytämässä edes kuivia tyynyjä, niin heikon palvelumotivaation takia kuivat tyynyt jäi saamatta. Nyt meillä sit kuivataan pitkin olohuonetta märkiä karttoja, esitteitä ja kirjoja =D Myös Katriinan Andrelta saama savinen norsu oli kohdannut pienen vesionnettomuuden, sillä sitä ei oltu kovetettu uunissa, niin se oli lötkistynyt kovasti ja kun Katriina nosti sen ylös pöydältä, niin norsun takajalat jäi pöydälle. Onneksi Kirsi nokkelana, ala-asteella savikurssin käyneenä, korjasi norsun jalat lähes normaaleiksi, vain pieni lonkkavika jäi havaittaviin.

 

Nyt ei sitten blogipäivityksiä tuukaan ihan hetkeen koska lähdetään maanantaina aikaisin sinne Kapkaupunkiin, niin viedään meidät arvotavarat Matronin toimistoon kassakaappiin jo huomenna perjantaina. Viikonloppuna olis tarkoitus lauantaina mennä opetteleen hieman surffauksen alkeita, sit syömää ja illalla mennään käymään kaiketi jollain klubilla. Sunnuntaina mennään kirpputorille yhden meidän asuntolassa asuvan tytön kanssa. Varmasti kiva vkl tulossa mikäli kelit ei nosta meitä palmun latvan korkeuteen. Niin joo, pitää toivoa myös, ettei tuo meidän ikkuna lähde lopullisesti lomamatkan aikana lentoon, sillä se jo nyt repsottaa 10cm auki. Pitänee varmaan sänkykin kohta naulata lattiaan. Haaveet lämpimästä vedestä heitin myöskin tänään meneen, sillä seuraavan vuoden varat luultavasti menee siihen kun 20 miestä korjaa tota seinää, niistä 15 pitää seuraa, 4 nukkuu ja 1 kasaa tiiliä. Ympärillä toki seisoo vähintään 3 vartijaa, ettei kukaan pääse häiritsemään työntekoa…

 

Toivon mukaan ja matkaan, näihin sanoihin, HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

 

<3 Kirsi

P.S Minä kaipaan teitä isosti <3

 

Lauantaina herättiin ajoissa ja käytiin ihanalla buffet aamiaisella hotellin ravintolassa. En ees muista milloin oisin saanut niin monipuolisen aamiaisen. Täällä kun oon syönyt joka aamu kupillisen samaa pikapuuroa :D Aamupalan jälkeen lähdettiin joskus 08:30 aikaan ajamaan kohti Lesothoa. Meillä oli kuskina yksi työntekijöistä, koska sinne ei olis meidän autolla edes päässyt ja muutenkin tie oli tosi vaarallinen ajaa kokemattomalle. Pysähdyttiin ensin täyttämään jotain lappusia Underbergissä josta sitten matka jatkui kohti Drakensbergin vuoria ja Lesothoa. Sani Pass on nimitys tuolle matkalle. Sani Pass nimi tulee Sani nimisestä joesta joka virtaa Lesothossa. Matka Lesothoon kesti noin nelisen tuntia ja siinä matkalla pysähdyttiin tulliin näyttämään passit kahdesti. Ensimmäinen pysähdys oli Eteläisen Afrikan tullissa ja toinen Lesothon tullissa.

 

Lesotho on n. 2.2 miljoonan ihmisen valtio jonka pääkaupunki on Maseru. Sani Pass, on 2873 metrin korkeudessa meren pinnasta mitattuna. Lesothossa sijaitsee myös eteläisen afrikan korkein kohta, Thabana Ntlenyana joka on 3482metrin korkeudessa meren pinnasta mitattuna. Tuolla ei tosin päästy käymään koska aikaa oli hyvin rajallisesti. Mentiin vierailemaan pieneen kylään jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista ja hukkasin sen lapunkin missä se lukee, se oli joku Sekiri tai vastaava. Pitää koittaa etsiä se jostain. Lesothossa mentiin ensimmäisenä sellaiseen pieneen savimajaan, jonka seinät on tehty lehmän lannasta ja hiekasta ja katto oljista. Katto oli sisältä ihan musta ja majassa haisi tosi voimakkaasti savulle sillä lämmityssysteeminä toimii padallinen kiviä jonka päällä pidetään nuotiota ja kivet levittää lämpöä lattiaan. Yhden mökin lattialla voi nukkua 7 henkilöä lampaan taljojen päällä. Mökissä meille kerrottiin tarina Lesothon historiasta, itsenäistymisestä, poikien kasvusta miehiksi jne… Mökin pihassa oli puinen salko, jossa oli neljä eriväristä lippua(muovipussia). Valkoinen väri tarkoittaa, että mökissä on leipää ja olutta saatavilla, keltainen tarkoittaa jonkinlaista viinaa jota ”vartijat” (joille myös oli hieno nimitys, mutten muista sitäkään) voivat juoda työvuoronsa jälkeen unohtaakseen vuoron aikana saadut pahat kokemukset. Kolmas lippu oli vihreä ja tarkoittaa vihanneksia ja hedelmiä ja neljäs eli punainen lippu tarkoitti lihaa. Meille kerrottiin myös, että poikien ollessa noin 14-15-vuotiaita heidät lähetetään vuorille toukokuussa kolmeksi kuukaudeksi josta he palaavat miehinä. Kotiin palattua heille järjestetään suuret juhlat. Meille ei kerrottu tuossa tilanteessa mitä pojat vuorella tekevät, mutta myöhemmin kuultiin, että heidät ympärileikataan ja heille opetetaan miehen tehtäviä ja kuinka miehen tulee käyttäytyä. Tosi mielenkiintoinen oli se hetki siellä majassa mikä huipentui siihen, että meille tarjottiin majassa asuvan rouvan tekemää olutta joka maistui hieman ananakselle, sekä kotitekoista leipää. Tarinatuokion jälkeen käytiin vielä nopeasti ajamassa pienen vajan ohi jossa lampailta leikataan villa talteen. Meinasin myös astua yhden pienen lammasvauvan päälle koska se oli niin kovin pieni, etten edes huomannut sitä.

 

Kun poistuttiin Lesothon puolelta, niin käytiin vielä syömässä pubissa jonka nimi on Sani Top Chalets ja se on korkeimmalla sijaitseva pubi Eteläisessä afrikassa. Tilasin itse makkaraa ja perunaa ja tuli niiiiiiin kova ikävä suomen grillimakkaraa koska se maistui melkein samalle kuin meidän makkara, mun mielestä. Otettiin myös vuoren päällä vielä kuvia ja sen jälkeen lähdettiin laskeutumaan takaisin alas.

 

Reitti vuoren päälle kantaa paikallisten suissa myös nimeä African massage, koska se todella oli melkoinen hieronta ainakin ahterille. Meidän kuski selitti myös siitä tarinan miten tie on saanut paikkansa ja kuinka se on tehty, mutta mulla meni niin paljon ohi, etten edes yritä kirjoittaa siitä. Joka tapauksessa tie oli hyvin kuoppainen ja kivinen ja todella jyrkkä. Autot mahtui ohittamaan toisensa vain mutkissa jotka oli hieman leveämpiä. Otin ihan mielettömästi kuvia, mutta eihän ne tosin samaa tunnelmaa välitä kuin paikanpäällä oli. Mahtava reissu!

 

Lauantai-iltana käytiin vielä syömässä sellaisessa tunnelmallisessa baarissa meidän hotellin alueella ja meidän tarjoilija oli enemmän kuin outo. Tuskin oli ihan selvin päin liikenteessä *nauraa* Hän puhui äärimmäisen vähän englantia ja kommunikointi näin ollen oli melko hankalaa, ”Okey” hän kyllä osasi sanoa oikeinkin hyvin ja hoki sitä joka väliin kun jotain kysyttiin viinistä ja ruuasta :D Kun tilattiin ruoka, niin hän kysyi syönkö oman ruuan vai jaanko Katriinan kanssa ruokani joka tilasi samaa ruokaa ja kun hän tarjoili meille viinin, niin hän tiputti korkin pöydälle ja repesi sellaiseen hihitykseen, etten itekään pysynyt pokkana, tuskin kukaan meistä pysyi *nauraa* En oo koskaan kuullu sellasta hihitystä kenenkään suusta, ihan kuin pikkulapsi pahanteossa tietoisesti =D

 

Ruokailun jälkeen menin käymään ekaa kertaa saunassa ja voi miten nautin siitä. Sauna ei juurikaan eronnut suomalaisesta sähkösaunasta. Kävin myös lillimässä pienessä poreammeessa joka oli ulkona ja säikähdin lähes kuoliaakseni kun jättiläisen kokoinen riikinkukko lensi siihen mun viereen ja rääkäisi ikään kuin merkiksi, että olen hänen altaassaan. Käytiin illalla myös hotellissa olevassa ravintolassa kuuntelemassa musiikkia ja pelaamassa biljardia. Täytyy kyllä myöntää, että Henna oli melkoinen mestari siinä lajissa =) Valvottiin varmaan johonkin kolmeen asti Hennan kanssa ja juteltiin niitä näitä.

 

Sunnuntai aamuna herättiin yhdeksäksi aamiaiselle ja kymmeneltä lähdettiin vaeltamaan Ukhahlamba nimiselle alueelle Drakensbergin vuorilla jossa meidän oli tarkoitus nähdä Bushman´s Rock jossa on vanhoja kalliomaalauksia. Ajettiin ensin autolla muutama kilsa Wildlife toimistolle josta saatiin pieni yksinkertainen kartta ja lähdettiin matkaan. Mulla ainakin henkilökohtaisesti oli odotuksissa sellainen iso kallioalue jossa on paljon kaikkea hienoa nähtävää. Matkaa oli noin 4.5km suuntaansa ja koko matkan tihutti hieman vettä. Kun päästiin perille, niin repesin nauruun, kun tajusin Bushman´s Paintin olevan noin 10 metriä leveä kallion seinä, jossa näkyi haaleita maalauksia siellä täällä *nauraa*  =D Naurettiin lähinnä sille, kun mulle ja Hennalle koitettiin sanoa edellisenä iltana, että te voitte ihan yhtä hyvin googlettamalla katsoa samat kuvat ja lähteä esimerkiksi helikopteriajelulle, mikä muuten olis maksanut vaan 30 euroa. Vaikka kallio ei ollutkaan ihan sitä mitä sen piti olla, niin silti oli kyllä kiva käydä kävelemässä ja Bushman´s paint on kuuluisa nähtävyys Etelä-Afrikassa, niin voin sanoa käyneeni katsomassa sen. Maasto ja maisemat oli tosi kauniita ja toi olikin ensimmäinen kerta kun ulkoilaan ihan tarkoituksella. Kaivoin taas mieleeni ajatuksen, että ens syksynä kyllä haluan lähteä vaeltamaan lappiin. Vapaaehtoinen seura on tervetullutta =) Nähtiin muuten ihan matkan alussa jotain apinoita ja matkan varrella tuli vastaan myös jotain isoja hieman poroa muistuttavia elikoita. Menee varmaan varhaisen dementian piikkiin, etten muista senkään elikon nimeä, mutta mulla on kuitenkin kuva siitä =) Vuoristossa on muuten ihan mielettömän paljon erilaisia kauniita kukkiakin.

 

Vaelluksen jälkeen oli kiva huomata, että mun 170€:n tennarit on täysin mudassa ja housut oli kurassa polviin asti. Muuten ei tuo muta kengissä harmittaisi, mutta täällä kun ei saa kuivaksi edes t-paitaa kostean ilman takia, niin nuo kengät homehtuu ennen kuin ne on kuivat. Lopuksi käytiin vaihtamassa kuivat vaatteet päälle wildlife-toimiston vessassa ja siitä sit aloitettiin kotimatka takaisin Durbaniin. Kotimatkalla vielä pysähdyttiin Pietermarizburgissa syömässä Panarottiksessa ja käytiin Pic´n´Payssa ruokaostoksilla.

 

Ihan mielettömän hieno josta on muistona paljon valokuvia sekä videoita ja sydän täynnä kauniita muistoja! Viikonloppu kruunattiin vielä ihanilla uutisilla suomesta <3

 

<3 Kirsi

 

P.S Kirjoittaja ei vastaa tekstin sisältämän "faktatiedon" paikkansa pitävyydestä, sillä informaatio on saatu englanninkielellä  =D

 

 

Olemme siis palautuneet taas maan pinnalle ja ollaan oltu nyt 2 päivää safarimatkan jälkeen harjoittelussa kriisikeskuksessa, jossa meidän itse asiassa olis tarkoitus olla loput harjoittelusta. Tähän väliin mainittakoon, että 65 tuntia harjoittelua sairaalassa ja viimeinkin paljon odotettu L-O-M-A alkaa =)

 

Kriisikeskus on mukava ja rauhallinen paikka olla harjoittelussa ja meitä ohjaava sister on niin ihana ja sydämellinen. Helppo työskennellä sellaisen ihmisen kanssa jonka tapaa työskennellä ja hoitaa asioita kunnioittaa. On myös sellaisia asioita mitä ei ymmärrä tai kunnioita, mutta ne on lähinnä sellaisia asioita, mihin yksi tai useampikaan ihminen ei voi vaikuttaa, koska ollaan kehitysmaassa ja asiat ei täällä aina mene niin kuin pitäisi. Tästä esimerkkinä raiskaustapaus johon tänään törmättiin ja saatiin siitä aika pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu aikaiseksi.

 

On jotenkin hurjaa ajatella, että joku raiskataan, eikä hän saa mitään hoitoa ennen kuin tapauksesta on tehty rikosilmoitus ja saatu poliisilta tapausnumero. Sinällään ihan ymmärrettävää, että jos uhrista pitää kerätä todisteita, niin ei voi antaa puhtaita vaatteita ja viedä suihkuun ennen kuin todisteet on kerätty, vaikka kuinka tekisi mieli, mutta niitä todisteitakaan ei saa kerätä, ei ottaa mitään näytteitä potilaasta tai hänen kanssaan ei edes keskustella raiskauksesta ennen kuin rikosilmoitus on tehty asiaan kuuluvalla tavalla. Tähänkin on ihan ”järkevä” syy. Potilas voi väittää tulleensa lääkärin tai hoitajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, jos todisteita otetaan uhrista ilman, että poliisi on ollut tietoinen raiskauksesta ja että todisteita kerätään sen takia. Voin vielä ymmärtää sen, että joutuu odottamaan hetken tai muutaman tunnin, mutta en sitä, että joku voi joutua odottamaan monta päivää. Tää nyt on vähän huono ja ehkä yleistävän kuvan antava esimerkkitapaus, mutta puhutti meitä kaikkia tänään aika paljon. Kysyttiin vielä, että mihin uhri voi mennä jos ei halua mennä yksin kotiin heti raiskauksen jälkeen, niin poliisi kuulemma voi viedä uhrin kodittomien yöpaikkaan, mutta voin vain kuvitella millainen se on, kun nyt olen nähnyt millainen ei niin hyvä valtion sairaala on.

 

Kiinnostaa valtavasti tietää miten suomessa toimitaan raiskauksen uhriksi joutuneiden kanssa. Kauanko uhria voidaan joutua odotuttamaan likaisissa vaatteissa ja ”likaisessa” olossa, ennen kuin hän pääsee tutkimuksiin ja suihkuun sekä vaihtamaan vaatteet. Otetaanko uhri yöksi osastolle jos ei halua olla yksin vai minne hänet ohjataan. En jaksa, enkä halua uskoa, että meillä suomessa joutuisi ainakaan isossa odotushuoneessa odottamaan muiden potilaiden kanssa samassa huoneessa tuntitolkulla hoitoon pääsyä.

 

Mutta iloisempaan asiaan. Perjantaina lähdetään Dragensbergin vuorille ja palaudutaan kotiin sunnuntaina =) Meidän harmiksi keli ei ilmeisesti tule olemaan kummoinen, mutta ainakin päästään hotellissa lämpimään suihkuun jos ei muuta =D

 

Kirjoittelen taas kun palaan vuorilta, toivottavasti en putoa :D

Lööööv, Kirsi