Jälleen kaksi päivää lasten osastolla takana. Tänään oli oikeestaan ensimmäinen sellainen päivä, kun teki mieli pakata kamat ja lähteä kotiin…. ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin sen oikeasti tehnyt J Anyway, ihmisiä on täällä niin moneen junaan ja sen ihmiskirjon "ei niin kiva" puoli tuli tänään liian vahvasti esille. Jokainen meistä oli melko väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin päivän päätteeksi, että märehdittiin sit illalla yhdessä mielipaha pois. Tehtiin tosin 12h päivä, joten väsymykselläkin varmaan oli osansa asiaan.

On kuitenkin ollu paljon niitä ihaniakin hetkiä, niitä mitkä saa hymyilemään melkeinpä vedet silmiin. Lapset edelleen on niin kovin suloisia ja ihania. Korjaan varmaan pahinta ikävää kummilasteni luo hoitamalla heidän ikäisiään (alle 3v.) lapsia kaikkein mieluiten. Tosin hyvin oon viihtynyt vanhempienkin lasten kanssa. Kävin lauantaina ostamassa ruokatunnillani lapsille leluja 20€.lla minkä Maarit(pikkusisko) mulle antoi sitä varten ja oli kiva nähdä miten pienestä lapset tulee iloisiksi. Annoin yhden leluista yksityiskäyttöön pojalle joka ei pääse liikkumaan mihinkään sängystään. Se poika ei puhu englantia, joten ollaan keksitty hänen kanssaan sellainen englannin ja elekielen sekoitus millä mukavasti kommunikoidaan. Ainakin saa muiden lasten omaiset nauramaan jos ei muuta *nauraa* Leikittiin lakanalla jota heilutin niin, että poika jäi sinne alle ja sitten kurkisti sieltä, pelattiin myös sellaista peliä missä koetellaan mun kärsivällisyyttä vaipanvaihdossa, koska siitä vaipasta on äärettömän kiva pitää kiinni ettei sitä saa pois ja tietenkin puhdas vaippa pitää piilottaa ennen sitä J Ihana lapsi ja niin positiivinen siitäkin huolimatta miten pahasti on sairas.

Kylvetin myös sellaista ihanaa pikkuista noin 2-vuotiasta tyttöä tänään pesuvadissa osastolla kun kylpyhuoneessa on tilaa vain vanhimmille lapsille. Läträttiin vedellä ja sillä ihanalla pesusienellä mikä muuten on juurikin samanlainen sinivalkoraidallinen rätti jolla kotona pyyhin pöytiä J Sillä märällä rätillä myös kuivataan lapset, joskin siitä yritetään puristaa ensin enimmät vedet pois. Saippuana toimii puolikas tai yksi neljäsosa palasaippuasta mitä ehkä on tai ehkä ei ole.

Puolentoista viikon jälkeen voin todeta olevani mestari vaihtamaan vaippaa sen sisällöstä riippumatta, osaan ruokkia lapsen ikään katsomatta 20ml lääkeruiskulla, pestä pikkuiset mussukat tiskirätillä, katsoa kuinka tippaletku laitetaan koneeseen ja tyhjentää tippaletku sujuvasti osaston lattialle jos sieltä pitää saada ilma pois. Niin joo ja tiedan myos kuinka laakkeet murskataan laakeruiskupaketissa koska kuhveria ei ole (vai mika se oli…) Ei siis ollenkaan huonosti *nauraa* No joo, ollaan ehkä opittu muutakin, mutta noi on ollu niitä hommia mitä eniten ollaan tehty. Kirjaamisen opettelu englanniksi on ollut mielenkiintoista ja muutenkin engannin puhuminen on ollut ihan kivaa, joskin paremmat naurut on saanut kuunteleva osapuoli. Hyvänä esimerkkinä lausumisvirheestä voi kertoa sen, kun halusin tilata tuhkakupin, mutta hieman pieleen äännettynä tilasin persekupin *nauraa kippurassa* Oli sillä kahvilan pojallakin melko kivaa… Nyt osaan muuten lausua tuhkakupin oikein, eli virheistään todellakin oppii J

Päivä on jälleen nukahtamista vaille valmis ja nyt kun sitä lämmintäkin vettä viimeinkin tulee, niin taidan lähteä nauttimaan siitä J

<3 Kirsi