Olemme siis palautuneet taas maan pinnalle ja ollaan oltu nyt 2 päivää safarimatkan jälkeen harjoittelussa kriisikeskuksessa, jossa meidän itse asiassa olis tarkoitus olla loput harjoittelusta. Tähän väliin mainittakoon, että 65 tuntia harjoittelua sairaalassa ja viimeinkin paljon odotettu L-O-M-A alkaa =)

 

Kriisikeskus on mukava ja rauhallinen paikka olla harjoittelussa ja meitä ohjaava sister on niin ihana ja sydämellinen. Helppo työskennellä sellaisen ihmisen kanssa jonka tapaa työskennellä ja hoitaa asioita kunnioittaa. On myös sellaisia asioita mitä ei ymmärrä tai kunnioita, mutta ne on lähinnä sellaisia asioita, mihin yksi tai useampikaan ihminen ei voi vaikuttaa, koska ollaan kehitysmaassa ja asiat ei täällä aina mene niin kuin pitäisi. Tästä esimerkkinä raiskaustapaus johon tänään törmättiin ja saatiin siitä aika pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu aikaiseksi.

 

On jotenkin hurjaa ajatella, että joku raiskataan, eikä hän saa mitään hoitoa ennen kuin tapauksesta on tehty rikosilmoitus ja saatu poliisilta tapausnumero. Sinällään ihan ymmärrettävää, että jos uhrista pitää kerätä todisteita, niin ei voi antaa puhtaita vaatteita ja viedä suihkuun ennen kuin todisteet on kerätty, vaikka kuinka tekisi mieli, mutta niitä todisteitakaan ei saa kerätä, ei ottaa mitään näytteitä potilaasta tai hänen kanssaan ei edes keskustella raiskauksesta ennen kuin rikosilmoitus on tehty asiaan kuuluvalla tavalla. Tähänkin on ihan ”järkevä” syy. Potilas voi väittää tulleensa lääkärin tai hoitajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, jos todisteita otetaan uhrista ilman, että poliisi on ollut tietoinen raiskauksesta ja että todisteita kerätään sen takia. Voin vielä ymmärtää sen, että joutuu odottamaan hetken tai muutaman tunnin, mutta en sitä, että joku voi joutua odottamaan monta päivää. Tää nyt on vähän huono ja ehkä yleistävän kuvan antava esimerkkitapaus, mutta puhutti meitä kaikkia tänään aika paljon. Kysyttiin vielä, että mihin uhri voi mennä jos ei halua mennä yksin kotiin heti raiskauksen jälkeen, niin poliisi kuulemma voi viedä uhrin kodittomien yöpaikkaan, mutta voin vain kuvitella millainen se on, kun nyt olen nähnyt millainen ei niin hyvä valtion sairaala on.

 

Kiinnostaa valtavasti tietää miten suomessa toimitaan raiskauksen uhriksi joutuneiden kanssa. Kauanko uhria voidaan joutua odotuttamaan likaisissa vaatteissa ja ”likaisessa” olossa, ennen kuin hän pääsee tutkimuksiin ja suihkuun sekä vaihtamaan vaatteet. Otetaanko uhri yöksi osastolle jos ei halua olla yksin vai minne hänet ohjataan. En jaksa, enkä halua uskoa, että meillä suomessa joutuisi ainakaan isossa odotushuoneessa odottamaan muiden potilaiden kanssa samassa huoneessa tuntitolkulla hoitoon pääsyä.

 

Mutta iloisempaan asiaan. Perjantaina lähdetään Dragensbergin vuorille ja palaudutaan kotiin sunnuntaina =) Meidän harmiksi keli ei ilmeisesti tule olemaan kummoinen, mutta ainakin päästään hotellissa lämpimään suihkuun jos ei muuta =D

 

Kirjoittelen taas kun palaan vuorilta, toivottavasti en putoa :D

Lööööv, Kirsi