Piti kirjoittaa jo toinen blogimerkintä tälle päivälle kun puhuin tänään rakkaan kummityttöni Julian kanssa puhelimessa. Voi miten ikävä tulikaan kotiin ja kummityttöjen luo. Nuo suloiset pienet prinsessat on molemmat mun ajatuksissa täällä ja kun lapsista kysytään, niin kerron aina, että minulla on kultaakin kalliimmat kummitytöt suomessa :)

Pätkä puhelinkeskustelusta Julian kanssa:

Julia: Moi

Minä: Moi rakas, täällä on Kirsi-Kummi. Mitä kuuluu?

Julia: Kissi… Maiti

Minä: Ai maitoako haluat?

(Tiia: Ei kun tomaattia tarkottaa)

Minä: okei, no mitäs muuta kuuluu. Onko kaikki okei?

Julia: Joo

Minä: Onko kaikki varmasti okei?

Julia: Joo

Julia: Minun rakas

Minä: Ai kuka on sinun rakas?

Julia: Äiti… ikävä

(Tiia: Sano vähän kovempaa)

Julia: IKÄVÄÄÄÄÄ (huutamalla, vähän on lapselle suhteellinen käsite)

Minä: Mullakin on ihan kamala ikävä sinua rakas *kyynel*

 

Voi miten kaipaankaan nyt kotiin! Ei siksi, että olisi paha olla täällä, vaan siksi, että on niin kovin ikävä kaikkia. Ikävää onneksi pystyy kuitenkin jollain tasolla käsittelemään ja lohdutan itseäni sillä miten ihana on sitten kahden kuukauden päästä nähdä kaikki rakkaat Suomessa.

 

Tänään illalla oli muutenkin suru puserossa, kun täältä käsin on niin vaikea sanoa sitä miten kaipaa toista ja miten asiat kokee eri tavalla, kun ei ole omassa ympäristössään. Ei pääse halaamaan niitä joita haluaisi nyt eniten halata. Tunteet ovat sata kertaa herkemmät ja mielipaha tulee niin kovin helposti, kun valmiiksi on jo kova ikävä ja monet sanomattomat asiat olisi niin ihana päästä sanomaan kasvotusten. Pienikin muisto kotoa, tekstiviesti, sähköposti tai kirjoitus täänne joltain läheiseltä vie niin monta huolta mielestä pois ja antaa voimia moneksi päiväksi, sitä ei edes voi selittää miten pienet asiat saavat täällä niin kovin suuren merkityksen. Harmi etten osaa sitä sanoa riittävän selvästi. Olette mun mielessä ja mietin kaikkia jokainen päivä.

 

Tänään Katriina ja Henna kuivatti henkisesti mun kyyneleitä kertomalla Tarmosta joka on kuulemma meidän neljäs matkalainen. Tarmo on rakennettu hieman tylsänä hetkenä mutta suuren inspiraation aikaan paikallisista lutjakkeista mitä täällä jaetaan joka nurkalla. Lupaan tuoda niitä kotiinkin tuliaisiksi =D

 

Kiitos Julia ihanasta puhelusta kanssasi, sinulla on kyky tuoda aurinko myrskynkin keskelle <3 Rakastan sinua!

 

Rakkaudella, Kirsi