Kas niin taas vaihtui kuukausi. Puhuttiin tänään, että ei tosiaan oo tuntunut, että oltas jo puolet ajasta oltu täällä. Päivät menee niin kamalan nopeasti kun tehdään pitkää työharjoitteluviikkoa. Alettiin jo melkeinpä murehtimaan, että loppuuko meidän vapaapäivät kesken kun olis niin paljon vielä nähtävää ja koettavaa.

 

Anyway. Tänään oltiin yhden sairaalasta tutun intialaisen tytön ja hänen veljensä mukana kristittyjen jumalanpalveluksessa. Olin kuvitellut, että mennään johonkin kirkkoon kirkkoon, mutta kirkko olikin pieni luokkahuone kyläkoulun päässä. En ikinä ollut osannut kuvitella, että se elokuvissa nähty tunnelma erilaisista jumalanpalveluksista olis totta. En osaa sanoin selittää sitä miten koskettava ja täysin meidän jumalanpalveluksesta erilainen kristittyjen intialaisten jumalanpalvelus on. Kun mentiin pihaan autolla, niin laulu kuului jos ulos. Mentiin sisään luokkaan jossa oli siniset muovituolit noin 30 ihmiselle ja aloin jo katseella etsiä pappia luokasta. Kukaan ei kuitenkaan ollut pukeutunut papin asuun, kaikilla oli siistit pyhävaatteet päällään. Jopa noin 4-5 vuotiaalla pienellä pojalla oli suorat housut, kauluspaita ja kravatti yllään. Kun laulu loppui ja kaikki oli saapunut paikalle, niin yksi vanhempi mies (pappi) joka oli pukeutunut mustaan liituraitapukuun alkoi puhua mikrofooniin. Hän kiitti kaikkia paikalle tulleita, kiitti jumalaa ja rukoili. Olin niin yllättynyt kun hän pyysi meidät tuoneen tytön luokan eteen ja oli kiitollinen siitä, että oltiin saavuttu paikalle. Seuraavaks sitten tulikin se mitä eniten pelkäsin, meidän piti mennä luokan eteen ja esitellä itsemme paikalla olijoille. Jännitti ihan kamalasti, mutta oli niin hyvä olo siitä miten he ottivat meidät vastaan =D

 

Alkurukousten ja puheiden jälkeen orkesteri joka sisälsi rumpalin, kitaristin ja 4 laulajaa alkoi soittaa niin uskomattoman mukaansa tempaavaa musiikkia, että melkein tuli kyynel silmään. Edes rukoukset ei ole sellaisia rukouksia mitä meidän kirkoissa kuulee lausuttavan hiljaisella äänellä, vaan pappi ”saarnasi” niin asialleen omistautuneena, ihmiset piti käsiään ylhäällä kuin kurkottaen herraan ja jokainen huuteli milloin mihinkin väliin hallelujaa ja aamenta. Pieni poika puku päällä seisoi rumpalin vieressä ja rukoili myös ääneen, laittoi toisen pienen kätensä kasvoilleen ja pyyhki toisella kädellä kyyneleitä poskiltaan niin kuin aikuisetkin. Ehtoollisviini ja –leipä siunattiin ja laitettiin kiertämään kirkkoon kaikille. Viini muuten oli miljoonasti paremman makuista kuin meidän viini :D Lopuksi pappi kävi muutaman sivun raamatusta läpi kohta kohdalta ja kertoi sanomaan omalla tyylillään, omilla sanoillaan. Käsitin niin, että raamattua on alettu lukemaan alusta ja joka kerta sitä käydään muutama sivu läpi.

 

Kun jumalanpalvelus päättyi, niin melkein kaikki kävi kättelemässä ja halaamassa meitä, toivotti tervetulleeksi maahan ja siunasi meidät. Ihan käsittämättömän hieno ja uskomaton kokemus! Melkein harmittaa, etten osaa sanoin kuvailla sitä tunnetilaa mikä kirkossa vallitsi ihmisten kesken. Itse asiassa mun videokamera otti kuvaa laukussa kokoajan, että saan sen tunnelman talteen vaikkei kuvaa näykään =)

 

Jumalanpalveluksen jälkeen lähdettiin meidät mukaansa kutsuneen intialaisen tytön kotiin viettämään päivää ja nauttimaan briania. En tiiä miten toi kirjoitetaan oikein, mutta se on joka tapauksessa intialaista ruokaa, jossa on riisiä, kanaa, kananluita sekä paljon mausteita. Kulttuurille on myöskin tyypillistä sormilla syöminen. Hetken aikaa piti miettiä, mutta päätettiin sitten tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa kokeilla paikallista tapaa ruokailla. Tuntui kyllä melko hassulta kaivaa sormilla riisiä, salaattia ja muita ruokia lautaselta ja työntää niitä suuhun sormien kera ja imeskellä sormenpäitä *nauraa* tartten ehkä vielä lisää harjoittelua, sillä puolet tippui joka kerta takaisin lautaselle =D Kaikesta huolimatta ruoka oli taas aivan taivaallista! Tuun varmaan eniten kaipaamaan täältä näitä erilaisia kulttuureita ja näitä ruokia, oi että.

Meitä oli paikalla reilut kymmenen henkeä, meidät kutsunut tyttö, hänen veli, täti jonka luona olimme, serkkuja, eno, naapuri, tuttuja, hoitolapsi… Voi kun saisikin suomeen tuotua tän saman tavan kokoontua viettämään aikaa yhdessä, tehdä porukalla ruokaa, nauttia tekemästään ruuasta, jutella, kuunnella musiikkia, tanssia ja pitää kivaa. Nää ihmiset näyttää tunteet niin eri tavalla kuin meillä suomessa näytetään. Päästiin myös kokkaamaan samooseja. Samoosat on sellaisen todella ohuen taikinan sisään kääritty täyte, mikä sitten uppopaistetaan rasvassa. Niin täydellisen hyviä, että olen jopa pyytänyt niiden ohjeen ja nyt kun niitä kerta osaan valmistaakin, niin aion niitä tehdä myös suomessa. Lähipiiri voi alkaa henkisesti varautumaan ”afrikkailtaan” jossa syödään Kirsin valmistamia pöperöitä ilman haarukkaa ja veitseä *nauraa*

Tapasin myös kuulemma tulevan aviomieheni ja meille löytyi jo lapsikin, 10kk ikäinen intialainen poikavauva =D 20-vuotiaan intialaisen pojan äiti pyysi mua ilmoittamaan suomeen, että oon nyt löytänyt uuden miehen, enkä tule enää kotiin *nauraa* Tähän tosin yllättäin tuli kieltävä vastalause suomalaiselta mieheltä, joten palaan suomeen =)

Lopuksi vielä halittiin kaikki läpi ja sanottiin heipat. Kovasti meitä toivottiin uudestaankin kylään ja toivottavasti vielä löytyiskin aikaa uudelle vierailulle, niin kiva päivä kyllä oli!

 

Tähän on hyvä päättää, sillä huomenna on herätys taas 05:45 ja 12h työpäivä edessä.