Viikonloppu oli niin mahtava, etten edes tiedä mistä aloittaisin! Päätimme, että tehdään vähän pidempiä päiviä ja oltiin sit vapaalla pe-su. Perjantaina yksi mukava paikallinen sairaanhoitaja vei meidät Pick´n´Payn hypermarkettiin ostoksille. Mielettömän suuri kauppa, hieman samanlainen varustukseltaan kuin esim meidän prisma, mutta paljon isompi kauppa. Aikaa shoppailuun oli vain tunti koska hän vei meidät ostoksille ruokatauollaan (kyllä, täällä on tunnin mittainen ruokatauko…) ja tuntui, että oman tuntini käytin lähinnä eksymiseen ja itseni sijainnin paikantamiseen *nauraa* Rahaakin sain tuhlattua ruhtinaalliset 110€… Ei hyvä! Täällä muuten maksaa breezeri alle euron pullo *iso hymy* joskaan sitä en kyllä tosiaankaan oo nauttinut ainakaan liikaa, kahdesti nautiskellut omassa sängyssä iltapalaksi yhden pullon :) Loistavaa rentoutumista!
Lauantaina meidän piti mennä kolmestaan leffaan, mutta havahduin sitten huomaamaan, että näytän mekossani ihan tulppaanille joka on aikansa elänyt, niin Katriina ja Henna lähti leffaan ja minä lähdin metsästämään uutta hieman nätimpää mekkoa. Ostosmatka Ushakaan oli antoisa, sillä löysin 15€:lla aivan mielettömän ihanan mekon :)
Illalla sitten lähdettiin muutaman lääkärin kanssa viettämään iltaa. Yksi heistä haki meidät autolla ja mentiin ensin tässä ihan lähellä sijaitsevaan rantabaariin nimelta Joe Cool missä sitten tavattiin yksi toinen lääkäri ja hänen kämppiksensä. Mukava ja rauhallinen paikka missä sitten tuntitolkulla istuttiin, opeteltiin heidän kieltään ja opetettiin muutamia sanoja suomea. Älkää kysykö mitä sanoja *nauraa* Nyt pojat osaa ainakin sanoa ”ihana nainen” suomeksi =)
Joe Coolsista sitten lähdettiin Flori Roadilla sijaitsevaan pieneen rokkibaariin nimeltä Thunder. Paikka oli tosissaan melko pieni, mutta istuttiin terassilla ja juteltiin myös yhden naislääkärin kanssa joka ei kylläkään työskentele meidän kanssa samassa sairaalassa. Tuntui niiiiiin hyvältä istua terassilla ja ensimmäistä kertaa unohtaa kello ja pimeä. Rentouduin niin täydellisesti ja nautin illasta täysin rinnoin, enkä epäile, etteikö muutkin olisi nauttineet ajastaan. Mukavaa seuraa ja lämmin keli, oih <3
Sunnuntaina meidän piti aamulla 09:00 aikaan tavata Tiara niminen sairaanhoitajaopiskelijatyttö asuntolamme edessä ja lähteä Paviljoniin(iso ostoskeskus) ostoksille. Puoli kymmeneltä tultiin siihen tulokseen, ettei ketään meistä huvita seisoa oven edessä ja lähdettiin Ushakaan aamupalalle mistä sitten kympin jälkeen Tiara, hänen äitinsä ja Tiaran poikaystävä Jody tuli meidät hakemaan. Mentiin ensin Paviljoniin, enkä oo ikinä nähnyt niin valtavaa ostoskeskusta! Voin vannoa, ettei suomessa ole yhtäkään niin suurta kauppakeskusta. Kierreltiin keskuksessa reilu nelisen tuntia ja ostinkin jotain pientä, mutta tunsin suurta ylpeyttä kun en tuhlannut kuin alle 50€ ja sillä rahalla sain kuitenkin jo muutaman tuliaisen, laukun, alusvaatteita, hajuveden, puheaikaa prepaid-liittymään, ruokaa ja mitähän kaikkea. Uskomattoman halpoja vaateliikkeitä ja korutkin oli ihan pilkkahintaisia!
Ostosmatkan jälkeen lähdimme Tiaran kotiin jonne meidät oli kutsuttu viettämään Braiita heidän kanssaan. Braii on sellainen tapa viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa grillaten, jutellen ja nauttien ruokaa oikein suuren kaavan mukaan. Grillattiin muutama tunti ja siinä lomassa käytiin ajelemassa autolla ympäri heidän asuinaluettaan (värillisten asuinalue) ja käytiin myös läheisellä asuinalueella autolla mitä voi kutsua tosielämän ghetoksi. Alueella oli niin kamalia murjuja, roskaa siellä sun täällä, koirat käveli pitkin katuja ja lapset pelasi jalkapalloa keskellä autotietä vailla pienintäkään huolta autoista. Olo oli kuin leffassa kun musta mies ajoi romulla golfilla, missä on valtavan suuret kiiltävät kromiset vanteet, ristikaulakoru roikkumassa takapeilistä, musiikki täysillä ja luu pihalla ikkunasta vastaan meitä kadulla.
Katu jolla Tiara asuu, oli selkeästi juuri kuvailemaani parempi, muttei missään nimessä rikkaiden asuinalue vaan normaalisti toimeen tulevien aluetta, näin ainakin ymmärsin. Talot olivat melko tavallisia, mutta tavallisella tarkoitan sellaisia taloja mitä täällä on paljon. Heidän talossaan oli 3 makuuhuonetta yläkerrassa, alakerrassa oli olohuone, keittiö, vessa ja kylpyhuone.Oudoimmalta tuntui se, ettei täällä ihmiset riisu kenkiään kun ovat kotona. Lähes poikkeuksetta ehdin ottaa ainakin toisen kengän jalasta ennen kuin muistin tämän ja laitoin kengät nopeasti takaisin jalkaan, etten ole epäkohtelias.
Grillattiin ja syötiin sellaisia hassun näköisiä makkaroita mitkä ei todellakaan näyttänyt samalta kuin meidän makkarat, mutta ne oli kyllä hyviä. Grillattiin myös kanan paloja, lampaan luupaloja joissa on PALJON läskiä, sellainen iso kuningaspihvi mikä ei meinannut mahtua grilliin yhtenä kappaleena ja en edes tiedä mitä ne loput lihat oli. Ruokapöydässä oli myös jotain perunasalaatin omaista salaattia missä oli myös kananmunaa. En oo itse asiassa edes varma oliko se perunaa vai milimiliä(en tiedä miten kirjoitetaan oikein) mikä on hyvin perunan kaltainen, mutta ei kuitenkaan peruna vaikka melkein samalle maistuukin. Maistettiin myös jotain kastiketta minkä sisällöstä en todellakaan ole tietoinen, mutta hyvää se ainakin oli ja sitten jotain kasvispikkelssin tapaista juttua mikä myös oli myös ihan hyvää. Tiaran äiti oli tehnyt myös jotain yrttivoileipiä mitkä maistui taivaallisen hyvälle! Kaikki herkut oli kyllä niin hyviä, että voisin mennä heille ruokailemaan vaikka joka päivä *nauraa* Täällä nämä ihmiset osaa maustaa ruokaa ja oon oppinut tykkäämään mausteisesta ja tulisesta ruuasta. Toivottavasti saan tuotua tuliaisena uuden kokkaustaidon, niin Mikkokin saa sitä kaipaamaansa tulista ruokaa tulevaisuudessa :)
Ennen ruokailua Tiaran äiti lausui ruokarukouksen jossa muisti minua, Hennaa ja Katriinaa. Toivoi meillä turvallista reissua ja kaikkea hyvää muutenkin ja kiitti että ovat saaneet meidät vieraakseen. Kyynel ehti jo tulla silmäkulmaan, mutta rukous onneksi loppui ennen kuin melkein aloin itkemään, niin kaunis rukous se oli. Täällä on niin iso kunnia päästä viettämään Braiita paikalliseen perheeseen, että en mielestäni edes osannut kertoa kiitollisuuttani sanoilla, vaikka kiitinkin sata kertaa tai useammin. Meidän kanssa iltaa oli viettämässä Tiara, hänen äiti, poikaystävä, kaksi siskoa, yksi veli, hänen eno, enon vaimo ja heidän poikansa sekä yksi heidän ystävä joka tuli myöhemmin käymään paikalla.
Samalla kun syötiin ja grillattiin, niin puhuttiin paljon suomesta, heitä kiinnosti valtavasti meidän maa ja kulttuuri. On vaan niin vaikea kertoa mitä erilaista meillä on koska meillä on juurikin samat asiat kuin täällä, mutta vain paljon uudempana, parempana ja kehittyneempänä, eikä meistä kukaan halua kehua meidän oloilla suomessa koska se olisi loukkaavaa. (Toki sairaalassa on kysyttäessä kerrottu eroja meidän sairaalaan ja muuta vastaavaa). Puhuttiin myös Tiaran enon kanssa poliisin toiminnasta ja rikollisuudesta koska hän on poliisina täällä. Ihmiset ei tosiaankaan kunnioita poliisia ja ylinopeussakkojen lisäksi poliisi voi lyödä ilman mitään seuraamuksia kuskia ennen kuin antaa sakon. Aseeseen turvaudutaan usein eikä poliisi täällä ammu varoittaakseen tai vahingoittaakseen vaan tappaakseen. Normihommia täälläpäin :/ Parempi kai olla ajattelematta tuosta mitään sen enempää sillä näin täällä vain asiat on eikä niihin pysty kukaan vaikuttamaan. Tiara, hänen äiti, sisko ja enon poikaystävä alkoikin jo suunnittelemaan matkaa suomeen meidän vieraaksi =) Ottaisin heidät enemmän kuin mielellään vieraakseni!
Ennen kotiin paluuta käytiin vielä matkalla viemässä Jody kotiin ja tavattiin myös hänen vanhemmat, mikä myös oli hienoa, että päästiin heidän kotiaan katsomaan koska sekin oli taas aivan erilaisella asuinalueella. On niin mahdoton yrittää pukea omia ajatuksiaan, kiitollisuuttaan ja kokemuksiaan päivästä sanoiksi, että en mitenkään pysty kertomaan kaikkea vaikka kuinka haluaisin. Voin vain todeta, että täydellinen päivä ja viikonloppu, enkä luultavasti ikinä tule kokemaan mitään vastaavaa.
Asuntolaan päästyämme alkoi ihan kamala myrsky, satoi, salamoi, jyrisi ja tuuli ihan mielettömästi ja lämmitä vettä ei yllättäin tule taaskaan. Saa nähdä kauanko tällä kertaa käydään kylmässä suihkussa. Hissi luojalle kiitos toimii :) Vaikka oikeestaan oon jo tottunut siihen, että joudun kävelemään 16 kerrokseen, vaikken siitä niin suuresti kyllä nautikaan.
Nyt menen taas Katriinan huoneen lattialle patjani kanssa nukkumaan, ettei tarvitse pelätä yksin omassa huoneessa :) Katriina on mun henkivartija öisin kun nukun sen huoneessa ja minä puolestani lähden sit seuraksi vessareissulle, sillä tuo käytävä on NIIIIN pelottava öisin kaikkine kummine äänineen… Täällä ei edes tarvitse katsoa kauhuleffoja pelätäkseen käytäviä ja ulkona liikkumista :D
Kauniita unia ja kaikille <3 Kaipaan teitä päivä päivältä enemmän!
Löööv, Kirsi
Kommentit