Viikko aloitettiin jälleen uudella osastolla ja nyt siis oltiin teholla kaksi päivää. Alkuun jo sanon, että toivon etten enää ikinä näe mitään vastaavaa. Potilaita ei ollut kuin 3. Muistaakseni he eivät edes ota kuin 4 potilasta yhtä aikaa osastolle. Meidän aikana osastolla oli pahoinpidelty, autokolarissa ollut ja ampumahaava potilas. Päästiin lähinnä auttamaan vuodepesuissa ja muussa normihoidossa, mutta siihen se melkeinpä jäikin. Jonkun verran yritettiin opetella kirjaamista, kun hengityskoneesta pitää ottaa moneen kertaan päivässä useampia tietoja ylös kaavakkeisiin, mutta en ehtinyt oppia sen masiinan toimintaperiaatetta. Toisaalta ei se mun ohjaaja kyllä edes osannut kertoa mitä tekee ja miksi tekee, kun kysyin…

Osastolla olo ei ollut mikään kaunis kokemus, sillä itselleni jäi oikeastaan niin paljon huonoja asioita mieleen, etten pystynyt juuri muuhun kuin psyykkaamaan itseäni henkisesti jaksamaan kaksi päivää. Tämä ei johtunut potilaista, vaan osan henkilökunnan välinpitämättömyydestä potilaita kohtaan. Tulin niin surulliseksi kun vaihdoimme yhdelle potilaalle liinavaatteita ja neljä hoitajaa sängyn ympärillä nauraa suureen ääneen, että oletko koskaan nähnyt mitään vastaavaa sotkua… Vaikea ymmärtää tuollaista, etenkin kun juuri tämä potilas olisi tarvinnut eniten henkistä tukea. Tuossa on vain yksi esimerkki, loput joskus myöhemmin.

Opin osastolla kuitenkin itsestäni jotain, mikä on ehkä tärkeintä. Ymmärsin miten hyvin meillä asiat on suomessa, enkä enää näe pieniä ongelmia meidän terveydenhoidossa juurikaan ongelmana verraten tämän maan hoitoperiaatteeseen. Lueskelin kirjoittamaani itseni hoitotyön filosofiaa jonka olen kirjoittanut silloin ensimmäisellä kurssilla kun koulun aloitin. Mietin samalla mitä hyvä hoitaminen on minulle ja mitä se yleisesti suomessa on. Tekisi melkeinpä mieli kääntää se englanniksi ja jakaa näille kun lähtee pois, mutta mitä suotta. Maassa maan tavalla. Onneksi täällä on niitäkin hoitajia jotka välittää ja ymmärtää, tukee ja auttaa potilaita, nämä hoitajat auttavat jaksamaan täällä vaikka näkee myös sitä kurjaa puolta.