Ou jee! Ihan mieletön reissu, en voi sanoin kuvailla niitä tunnelmia, maisemia ja ajatuksia mitä siellä näki ja koki. Lähdettiin reissuun lauantaiaamuna joskus 07:30 aikaan ja ensimmäisenä ajettiin St. Luciaan. Käytiin aluks hieman jalottelemassa siellä kadulla kun Debby ja hänen mies kävi ostamassa meille liput laivamatkalle. 10:00 aikaan lähdettiin sellaisella matalalla, noin 30 hengen veneellä joelle matkailemaan. Nähtiin virtahepoja laumoittain kylpemässä, halaamassa sukeltamassa ja mitä lie puuhasivatkaan. Yks niistä nous oikeen kunnolla ylös mudasta, kakkas ja huitoi sen hännällään ympäriinsä. Varmaan on paikallinen tapa moikata turisteja =D

Nähtiin myös Niilin krokotiili ja paljon erilaisia lintusia. Ainoa nimi linnuista mikä jäi mieleen on kuningaskalastaja. Ilmeisesti kovin kuuluisa lintu, muttei juurikaan kummoisen näköinen maallikon silmiin =)

 

Veneilyn jälkeen mentiin picnicille saman joen rantaan missä oltiin veneilemässä. Siitä sit jatkettiin matkaa Hluhluween ja Mpilan leiriin jossa yövyttiin. Ensimmäisenä vastaan Hluhluwen puolella tuli sarvikuono. Mahtavan näköinen otus. Nähtiin pelkästään menomatkalla bambeja, sarvikuonoja, kirahveja, seeproja, villisikoja(Pumba), mangusteja(Timon), antilooppeja, puhveli ja mitähän kaikkea, ei kykene edes muistamaan kun niin paljon tuli uusia tuttuja =D Päästiin näkemään sarvikuonon päiväkylpy ihan muutaman metrin päästä kun oli pysähtynyt seisoskelemaan tien vieressä olevaan lätäkköön. Mahtavan suuri jättiläinen =) Ehkä paras ”vitsi” mitä kuultiin, mitä me ei todellakaan voida täällä sanoa EDES vitsillä, oli kun yksi meidän oppaista esitteli meille eläimiä. Hän esitteli elikoita joka puolelta kuten matkaoppaan kuuluukin ja kun vastaan tuli paikallisia työmiehiä, niin hän totesi, että ”oikealla puolella mustia miehiä”… Tyhmän kuuloinen juttu, mutta tilannekomiikka oli kyllä niin paras, hyvä kun pysty lopettamaan nauramista.

 

Meidän mökki oli Mpilan leirissä, sellainen 2 makuuhuonetta, keittiö, kylppäri, vessa ja olohuone. Olohuoneesta oli melkein koko seinän kokoiset lasiovet takapihalle josta aukes ihan mielettömän huikeat, henkeä salpaavan komeat näköalat. Illalla kun menin Katriinan kanssa ulos, niin säikähdin ihan kamalasti kun 2 Pumbaa käveli vastaan. Kiljuen sit kipasin takaisin sisälle ja Debby rauhoitteli, että ei ne mitään tee, mee ulos vaan =D Mitä nyt yhden kaks varvasta maistaa…

 

18:00 lähdettiin yöajelulle yhden oppaan kanssa sellaisella avojeepillä. Ihan mieletön fiilis oli, kun löydettiin 4 muuta suomalaista safarilta ja kaksi heistä oli meidän kanssa samalla ajelulla. Ette voi uskoa miten hienolta tuntui puhua vieraalle ihmiselle omalla kielellä *nauraa* Mun piti oikein miettiä, että mitä sanon, kun kysyin heiltä, että oletteko te suomesta. Hukku vaan sanat kokonaan kun on joutunut puhumaan koko ajan englanniksi kaikille vieraille ihmisille =D

Meidän oppaan nimi oli Nunu, se tarkoittaa zuluksi vauvaa =) Oli mahtava nähdä, kun aurinko alkoi laskea ja naps, niin se oli jo laskeutunut. Uskomatonta miten pimeä tulee niin nopeasti. Saatiin hienoja kuvia auringonlaskusta.

Yöajelu kesti suunnilleen 2.5h, ehkä vähän enemmänkin. Me jäätiin aika monta kertaa parkkiin pidemmäksi aikaa, koska oltiin onnekkaita ja nähtiin tosi paljon eläimiä. Nähtiin paljon samoja eläimiä kun tulomatkalla ja lisäksi onni potki meitä, kun nähtiin kaksi leijonaseuruetta, sekä gepardi joka oli juuri metsästänyt iltapalakseen antiloopin. Noi kaksi leopardin lisäksi on kaikkein vaikein löytää safarilta koska pysyttelevät piilossa ihmisiltä. Myös norsuäiti tuli vastaan pienen poikasen kanssa. Sitä tosin ei jääty pitkäksi aikaa ihailemaan koska kuulemma tuppaavat olemaan aggressiivisia kun on lapsukainen mukana. Lopuksi vielä Nunu pysäytti auton, sammutti valot ja pyysi kaikkia olemaan hiljaa. Kuunneltiin safarin ja sen eläinten ääniä noin 5minuuttia, jonka jälkeen Nunu totesi, että ”tervetuloa Etele-Afrikkaan, tällaista olisi elämä ilman valoja, ilman sähköjä ja ilman ihmisten ääniä”. Ja mahtavalta se kuulostikin!

 

Aamulla kun herättiin, niin Henna totes, että ”kattokaa apinoita”. Hitto, siinä ne pönötti meidän makkarin ikkunan edessä. Mentiin sit saman tien ulos nauttimaan lämmöstä ja auringosta, niin 3 seepraa käveli ihan meidän vierestä. En oo ikinä kokenut mitään vastaavaa. Tästä tulikin mieleen, kun sanoin aamulla Katriinalle ulkona, että nyt tiedän olevani Afrikassa, kun aamulla ulos mennessä tulee Pumba ovella vastaan ja suomessa nään maksimissaan yläkerran romaanin kun meen aamulla ulos *nauraa* Kulttuurieroja, kyllä…

 

Paluumatka aloitettiin tänään 09:30 aikaan. Ensimmäisenä meitä tuli vastaan ihan järkyttävän suuri elefantti, joka oli nauttimassa aamupalaheinäänsä tien vieressä. Se mahtava jättiläinen näytti niin komealta kun se seisoi vain metrin päässä. Oonhan toki joskus nähnyt elefantin sirkuksessa, mutta ei ne noin valtavia ollut kuin Afrikan elefantti. Nähtiin jälleen taas paljon samojakin elikoita mitä menomatkalla ja yöllä, mutta ne ei enää niin paljoa jaksanut innostaa kun keskityttiin etsimään katseella sitä leopardia, mitä ikinä ei löytynyt. Etelä-Afrikan Big5:sta jäi siis leopardi puuttumaan, muut onnistuttiin bongaamaan =)

Pysähdyttiin paluumatkalla vielä picnicille Vulamehloon, joka on jonkinlainen ”konferenssikeskus” Imfolozin alueella. Safari on jaettu kahteen osaan joista toinen on nimeltään Hluhluwe josta safarimatka alkoi ja mentiin Hluhluwen läpi Imfalazin puolelle. Noita puolia erotti toisistaan sellainen alikulkutunneli. St. Luciasta matkaa Hluhluween oli noin tunti autolla.

Niin joo ja lämpötilat oli melko kivoja kans kun aurinko hurutteli pilvettömältä taivaalta. Perjantain lukema tais olla 35´c ja tänään mitattiin 38´c. (Kun tultiin kämpille takas, niin naapuri tuli villapaita päällä vastaan kun on kuulemma kylmä…)

 

Paljon paljon on mahtavia kuvia ja videomateriaalia kotia tuotavaksi. Ehditte luultavasti jo kyllästyä ennen ku pääsen edes puoleenväliin kuvamateriaalini kanssa *nauraa* Harmi, ettei sitä tunnelmaa saa mitenkään sanoilla, eikä kuvilla kerrottua, se pitää kokea itse. Oon myös ihan varma, että unohdin kirjoittaa paljon sellaista mitä piti kirjoittaa, mutta ompahan ainakin jotain erilaistakin kerrottavaa kun kotiin palaan, niin ei tartte repeatilla huudattaa samaa tekstiä =D

 

Sellainen matka! Näihin fiiliksiin on hyvä päättää tämä päivä ja huomenna sitten paluu arkeen. Onneksi perjantaina päästään taas irti arjesta, kun lähdetään kahdeksi yöksi Dragensbergin vuorille =)

 

<3 Kirsi