Oon tänään miettinyt, että mitä onni on ja mitä se merkitsee eri ihmisille. Onko se hyvän olon tunne onnellisuutta, mikä tulee, kun näkee ihmisen jota on kaivannut, kun saa kauniin hymyn joltain, kun voi tehdä jonkun onnelliseksi tai kun näkee ensilumen satavan maahan? Vaikka päivä olisi kuinka epäonnistunut ja täynnä vastoinkäymisiä, niin silti tuntuu monesti, että on onnellinen vaikka vain jotain pientä hyvää tapahtuisi. Yksi pieni hymy, tekstiviesti ihmiseltä josta välittää, kiitos tekemästäni työstä tai halaust toiselta saa mut monesti onnelliseksi. Hassuinta on se, että tulee onnellinen olo jopa siitä, kun väläytän auton valoja ilman valoja ajavalle ja hän moikkaa kiitokseksi. On niin helppoa olla onnellinen niin pienistä asioista, vaikka kuinka harmittaisi ja ottaisi päähän =)

 

Entä mitä sana vihata tarkoittaa? Onko se vihaa, jos en pidä jostain, jos harmittaa jonkun toisen kurja käytös tai se kun joku toimii toisella tavalla kuin haluaisit? Mulle sana vihata on kamalan kova sana ja tuskin voisin sanoa vihaavani ketään sanan varsinaisessa merkityksessä. Toki tunnen vihaa ihmisiä kohtaan jotka kohtelee lasta väärin, raiskaajia kohtaan, murhaajia kohtaan ja muita sellaisia ihmisiä jotka tekevät tarkoituksella, harkitusti pahasti toiselle ihmiselle. On myös helppo sanoa, että vihaan aikaisia aamuherätyksiä, vihaan vesisadetta ja sitä kun joku etuilee jonossa. En oo aiemmin edes ajatellut, etten oikeesti vihaa noita asioita, vaan en pidä niistä. Joskus jopa nautin sateesta, aamuherätyksistä ja voin antaa jonossa paikkani toiselle jos ei ole kiire minnekään. Tuntuu oikeestaan kurjalta, että oon käyttänyt tota sanaa kovin harkitsemattomasti esimerkiksi ihmisestä jota en kunnolla tunne, vain siksi, etten pidä hänestä jostain syystä. Tämän päivän itsenäisen pohdinnan jälkeen inhoan sanaa vihata, liian julma, tuomitseva ja paha sana.

 

Mitä taas on anteeksianto? Olenko tyhmä jos annan anteeksi jonkun typerän käytöksen, vaikka se toistuisikin välillä? Tai olenko tyhmä, jos yritän etsiä siitä ihmisestä joka mua kohtaan on tehnyt väärin myös hyviä puolia? Mun ei ole kovinkaan vaikeaa antaa anteeksi virheitä, vaikka niistä saattaisinkin mököttää ja pahoittaa mieleni, mutta miksi pitää yllä pahaa mieltä jos asian voi sopiakin? En pidä pitkään mököttämisestä, se itse asiassa alkaa jopa naurattaa itseään kun pidemmän päälle itse mököttää ja kun alkaa naurattamaan, niin mököttämiseltä putoaa pohja *nauraa* Entä jos annan anteeksi, niin pitääkö anteeksi antamani aihe unohtaa lopullisesti vai onko se reilua piikittää sillä myöhemmin? Tilanteitahan on monia, eikä samaa ajatusmallia voi kaikkiin tilanteisiin käyttää, mutta tuntuisi kurjalta jos ei voisi antaa anteeksi. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä.

 

Täällä on aika helppo ollut oppia näkemään monta asiaa uudella tavalla, koska kotona on kaikki melkeinpä liian hyvin, jos niin nyt voi sanoa. Aiemmin olisin luultavasti kironnut talonyhtiön alimpaan helvettiin jos lämminvesi lakkaisi tulemasta kesken suihkun, mutta täällä kun kylpee päivästä toiseen kylmässä suihkussa, niin oon kiitollinen jos kotona pääsen edes kerran viikossa lämpimään suihkuun. Oon jopa tyytyväinen, että mun ikkunat kotona vain vuotaa, sillä täällä mun ikkuna on 10cm auki kokoajan ja yöllä on melko kylmä tuuli. Osaan arvostaa paremmin pientä asuntoani, kun olen asunut 10 neliön huoneessa ja ruoka tuskin voi olla enää pahaa kun suomeen tulee, sen jälkeen kun on syönyt 3 kuukautta hyvinkin simppeliä ja samaa ruokaa.

Tänään näin miten pitkät jonot täällä on sairaalassa luukulle josta saat yhden ainoan tarran paperiisi, että pääset hakemaan lääkkeet apteekista, ihmiset saattaa jonottaa puolikkaan päivän sitä punaista tarraa. Ensiavussa ja esimerkiksi synnyttäneiden vuodeosastolla on ruuhkaa lähes aina ja potilaat odottaa kovilla puisilla penkeillä vuoroaan kärsivällisesti, myös ne äidit jotka ovat juuri synnyttäneet. Onko siis väärin valittaa jos suomessa lääkärin vastaanottoaika on tunnin myöhässä ja saa kuitenkin istua pehmeällä penkillä samalla kun lukee lehteä? On totta, ettei näitä asioita voi verrata, sillä Suomi on hyvinvointivaltio ja Etelä-Afrikka on kehitysmaa. Eikä voi aina ajatella sitä, että jollain toisella on asiat vielä huonommin kuin itsellä, kun harmistuu jostain omasta ongelmastaan. Mutta myös se on totta, että täällä oon oppinut oikeasti näkemään monessa huonossa asiassa myös paremman puolen koska tiedän nyt miten huonosti asiat voisi olla. En siltikään kyllä meinaa oppia tykkäämään siitä, että joudun odottamaan tuntitolkulla ennalta varattua lääkärin vastaanottoaikaa, enkä kyllä luultavasti tuu tykkäämään kaalikeitosta täältä palattuanikaan sen enempää kuin aiemminkaan, mutta varmasti suhtaudun noihin asioihin eri tavalla kun palaan suomeen, toivottavasti ainakin. Enää ei edes harmita se, että talonyhtiön pyykkikone syö joskus palan sukasta, sillä täällä pesen sukkani käsin. Ennemmin uhraan yhden sukan viikossa kuin pesen niitä tusinoittain vadissa johon joutuu pesuvedenkin keittämään vedenkeittimellä.

 

Pohdittavaa riittäs vaikka kuinka ja paljon, mutta nyt alkaa uni viedä voiton ja taidan kellistää itseni tälle hetekalle ja nähdä unta siitä miten onnellinen oon kun nukun omassa runkopatjasängyssäni, vaikka se meinaakin välillä natista *nauraa* =D Elämän pieniä iloja ;)

 

Pohdiskellen, Kirsi